Masennuslääkkeet ovat psykiatrisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat aivojen kemiallisiin välittäjäaineisiin, erityisesti serotoniiniin, noradrenaliiniin ja dopamiiniin. Nämä lääkkeet auttavat palauttamaan aivojen neurotransmittereiden tasapainon, mikä parantaa mielialaa ja vähentää masennuksen oireita. Lääkkeet voivat myös helpottaa ahdistusta, unihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia, jotka usein liittyvät masennukseen.
Lääkäri määrää masennuslääkkeitä keskivaikeassa tai vaikeassa masennuksessa, kun oireet vaikuttavat merkittävästi arkielämään. Lääkehoitoa harkitaan myös silloin, kun psykoterapia ei yksinään riitä tai kun potilaalla on toistuvia masennusjaksoja. Masennuslääkkeitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöiden, paniikkihäiriön ja pakko-oireisen häiriön hoidossa.
Masennuslääkkeiden teho alkaa näkyä yleensä 2-4 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, mutta täysi vaikutus saavutetaan vasta 6-8 viikon jälkeen. Hoito kestää yleensä vähintään 6-12 kuukautta oireiden häviämisen jälkeen uusimisen ehkäisemiseksi. Toistuvissa masennusjaksoissa hoito voi olla pitkäaikaista. Lääkityksen lopetus tehdään aina asteittain lääkärin ohjauksessa sivuvaikutusten välttämiseksi.
Säännöllinen lääkärin seuranta on välttämätöntä masennuslääkehoidon aikana. Lääkäri arvioi hoidon tehoa, seuraa mahdollisia sivuvaikutuksia ja tarvittaessa säätää annosta. Erityistä huomiota kiinnitetään hoidon alkuvaiheessa nuorten potilaiden itsetuhoisuuden mahdolliseen lisääntymiseen.
SSRI-lääkkeet estävät serotoniinin takaisinottoa hermosolujen välisistä raoista, mikä nostaa serotoniinin määrää aivoissa. Serotoniini on välittäjäaine, joka säätelee mielialaa, unirytmiä ja ruokahalua. SSRI-lääkkeet ovat yleisimmin käytetyt masennuslääkkeet niiden hyvän tehon ja suhteellisen turvallisen sivuvaikutusprofiilin vuoksi. Ne soveltuvat useimpien masennusta sairastavien ensisijaiseksi hoidoksi.
Suomen markkinoilla on saatavilla useita SSRI-valmisteita:
SSRI-lääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, päänsärky, uneliaisuus tai unettomuus sekä seksielämän häiriöt. Pahoinvointi on yleistä hoidon alussa, mutta vähenee yleensä 1-2 viikon kuluessa. Lääke kannattaa ottaa ruoan kanssa pahoinvoinnin vähentämiseksi. Unihäiriöiden vuoksi aktivoivia SSRI-lääkkeitä suositellaan otettavaksi aamulla. Seksuaalisten sivuvaikutusten kanssa voi keskustella lääkärin kanssa annosmääritysten tai lääkevaihtojen mahdollisuudesta.
SNRI-lääkkeet vaikuttavat sekä serotoniiini- että noradrenaliinijärjestelmään estämällä näiden välittäjäaineiden takaisinottoa hermopäätteissä. Tämä kaksoisvaikutus tekee niistä tehokkaita erityisesti vaikeissa masennustiloissa. SNRI-lääkkeet aloitetaan usein pienellä annoksella ja nostetaan vähitellen sopivaan hoitoannokseen potilaan sietokyvyn mukaan. Vaikutus alkaa yleensä 2-4 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Venlafaksiini on ensimmäinen Suomessa käyttöön tullut SNRI-lääke, joka soveltuu masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Duloksetiini on uudempi vaihtoehto, joka on tehokas masennuksen lisäksi diabeettisen neuropatian ja fibromyalgian hoidossa. Molemmat lääkeaineet ovat saatavilla useina kaupallisina valmisteina ja geneerisiä vaihtoehtoja on laajasti tarjolla. Lääkkeet ovat reseptilääkkeitä ja niiden määrääminen edellyttää lääkärin arviota.
SNRI-lääkkeitä käytetään keskivaikean ja vaikean masennuksen hoidossa, erityisesti kun SSRI-lääkkeet eivät ole tuottaneet riittävää vastetta. Ne soveltuvat hyvin paniikkihäiriön, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelkojen hoitoon. Duloksetiini on erityisen hyödyllinen potilailla, joilla on samanaikaisia kiputiloja. SNRI-lääkkeet voivat olla ensisijainen valinta potilailla, joilla on energian puutetta ja väsymystä.
Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, suun kuivuminen, hikoilu ja unettomuus. Verenpaineen nousu on mahdollinen, erityisesti suuremmilla annoksilla. Lääkityksen lopettaminen tulee tehdä vähitellen vieroitusoireiden välttämiseksi. Erityistä varovaisuutta noudatetaan sydän- ja verisuonisairauksissa sekä kohonneessa verenpaineessa. Nuorten potilaiden seuranta on tärkeää itsetuhoisten ajatusten riskin vuoksi.
Trisykliset masennuslääkkeet ovat vanhempia, mutta edelleen käytössä olevia lääkeaineita. Amitriptyliini on tehokas vaikean masennuksen hoidossa ja sitä käytetään myös kroonisten kiputilojen hoitoon. Nortriptyliini on amitriptyliinin aktiivinen metaboliitti, jolla on vähemmän antikolinergisiä sivuvaikutuksia. Näiden lääkkeiden käyttö vaatii tarkkaa seurantaa sydänvaikutusten ja muiden sivuvaikutusten vuoksi. Annostelun tulee olla varovaista erityisesti iäkkäillä potilailla.
Monoamiinioksidaasi-estäjät ovat erikoislääkkeitä, joita käytetään harvoin ja vain erikoissairaanhoidossa. Niitä harkitaan tilanteissa, joissa muut masennuslääkkeet eivät ole tehonneet. MAO-estäjien käyttö edellyttää tiukkoja ruokavalio-rajoituksia ja lääkeinteraktioiden huomioimista. Tyramiinipitoisten ruokien välttäminen on välttämätöntä vaarallisen verenpaineen nousun estämiseksi.
Mirtatsapiini on tetrасyklinen masennuslääke, joka sopii erityisesti potilaille, joilla on ruokahaluttomuutta ja unettomuutta. Se aiheuttaa vähemmän seksuaalisia sivuvaikutuksia kuin SSRI- tai SNRI-lääkkeet. Bupropionia käytetään masennuksen hoidossa ja tupakoinnin lopettamisen tukena. Bupropiinin edut sisältävät:
Vaikeiden masennustilojen hoidossa saatetaan tarvita kahden masennuslääkkeen yhdistelmää tai masennuslääkkeen yhdistämistä muihin lääkeaineisiin. Litiumi, atyyppиset psykoosilääkkeet ja kilpirauhashormonit voivat toimia tehostajina. Yhdistelmähoitojen määrääminen kuuluu erikoissairaanhoitoon. Hoitovaste arvioidaan säännöllisesti ja lääkitystä muutetaan tarpeen mukaan. Potilaan kokonaistilanteen huomioiminen on keskeistä hoidon onnistumisessa.
Masennuslääkkeiden tehokas ja turvallinen käyttö edellyttää huolellista annostelua ja ohjeiden noudattamista. Lääkkeet tulee ottaa täsmälleen lääkärin määräämän aikataulun mukaisesti, yleensä kerran tai kahdesti vuorokaudessa. Annosten tasaisuus on tärkeää lääkeaineen pitoisuuden ylläpitämiseksi veressä.
Jos unohdat lääkeannoksen, ota se heti kun muistat, mutta älä ota kaksinkertaista annosta. Mikäli seuraava annosten ottamisaika on jo lähellä, jätä unohtunyt annos väliin. Lääkkeen vaikutus alkaa yleensä vasta 2-4 viikon säännöllisen käytön jälkeen, joten kärsivällisyys on tärkeää.
Masennuslääkkeen lopettaminen vaatii aina lääkärin valvontaa ja asteittaista annostelun vähentämistä. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten huimausta, pahoinvointia, flunssaoireita ja ahdistusta. Lääkäri laatii yksilöllisen lopettamissuunnitelman, joka kestää yleensä useita viikkoja tai kuukausia.
Masennuslääkkeillä voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Erityisen tärkeitä ovat:
Lääkehoidon rinnalla terveelliset elämäntavat tukevat masennuksen hoitoa merkittävästi. Säännöllinen liikunta, riittävä uni ja tasapainoinen ravitsemus parantavat hoidon tehoa. Alkoholin käyttöä tulee välttää, sillä se voi heikentää lääkkeen vaikutusta ja lisätä sivuvaikutuksia.
Raskaus- ja imetysaikana masennuslääkkeiden käyttö vaatii erityistä harkintaa ja lääkärin tarkkaa seurantaa. Hoitamaton masennus voi olla haitallista sekä äidille että sikiölle, mutta myös lääkkeiden mahdolliset riskit tulee arvioida huolellisesti. SSRI-lääkkeet ovat yleensä turvallisimpia vaihtoehtoja raskauden aikana.
Imetyksen aikana useimmat masennuslääkkeet erittyy äidinmaitoon pieninä määrinä. Lääkäri arvioi yksilöllisesti hoidon hyödyt ja riskit sekä seuraa vastasyntyneen vointia. Äkillinen lääkityksen lopettaminen ei ole suositeltavaa ilman lääkärin ohjausta.
Ikääntyneillä potilailla masennuslääkkeiden aineenvaihdunta hidastuu ja sivuvaikutusriski kasvaa. Aloitusannokset ovat yleensä pienempiä ja annostelun nostaminen tapahtuu hitaammin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kaatumisriskiin, sydämen rytmihäiriöihin ja muiden samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden yhteisvaikutuksiin.
Alle 25-vuotiaiden masennuslääkehoito vaatii erityisen tarkkaa seurantaa, sillä hoidon alussa itsemurha-ajatukset voivat tilapäisesti lisääntyä. Nuorilla suositaan yleensä SSRI-lääkkeitä ja hoitoa seurataan tiiviisti erityisesti ensimmäisten viikkojen aikana. Psykoterapia on usein ensisijainen hoitomuoto nuorilla.
Ota välittömästi yhteyttä lääkäriin tai hakeudu päivystykseen seuraavissa tilanteissa:
